Henna kertoo tarinansa omin sanoin.
”Hei, nimeni on Henna. Olen kohta 40-vuotias ja sairastan harvinaista sidekudossairautta
nimeltään Ehlers-Danlos. Sain vuosikausia kestäneiden kipujen jälkeen itselleni vihdoinkin
diagnoosin vuonna 2020.
Olin tätä ennen ehtinyt olemaan työelämässä melkein 20 vuotta. 2009 valmistuin lähihoitajaksi ja erikoistuin suu- ja hammashoitoon. Tähän mennessä olin ehtinyt olemaan mm. rakennussiivoojana, asiakaspalvelijana, tehdastyössä. 2010 alaselkäni alkoi olemaan niin kipeä, että hammashoitajan työ aiheutti monia sairaslomia. Staattinen etunoja oli pahinta myrkkyä selälleni. Aluksi ajattelin kaiken johtuvan salilla käymisestäni, jota olen tähän mennessä harrastanut 20 vuotta. Selkä ja lonkat kuvattiin magneetilla, näistä ei mitään normaalista poikkeavaa löytynyt. Vuosien varrella on kuvattu pää, rintaranka, nilkka, ranne, sormet ja niin edelleen.
Olen aina pitänyt hammashoitajan työstä ja olin kuvitellut sen olevan ammatti, josta jään eläkkeelle, mutta toisin kävi. Menin kaupungille tekemään sijaisuutta, joka olisi kestänyt 7 viikkoa. Ehdin olemaan töissä vähän reilut 4 viikkoa, kunnes jälleen kerran selkä sanoi sopimuksensa irti.
Sängystä oli aivan mahdoton nousta. Jokainen kehon osan liikuttaminen teki kipeää ja totesin, että olisi pitänyt luottaa omaan kehon tuntemukseen ja olla menemättä, mutta rakkaus työtä kohtaan vei voiton. Näin ollen meni viikkoja kävellen kyynärsauvoilla.
Se aika, mitä ehdin tehdä töitä, oli saanut kehoni jo sellaiseen tilaan, että tiesin etten ikinä enää voisi tehdä lähihoitajan töitä. Kehoni ei sitä kestäisi ja kyse oli myös potilasturvallisuudesta. Olin käynyt Taysin kuntoutustutkimuspoliklinikalla jo edellisvuoden marraskuussa, jossa oli ollut puhe työnkuvasta ja sen vaihtamisesta, mutta koska olin saanut töitä, ei lääkäri nähnyt syytä uudelleen kouluttautumiselle. He neuvoivat kuitenkin hakemaan omalta eläkevakuutusyhtiöltä ammatillista kuntoutusta.
Kevään hammashoitajakokeilun jälkeen varasin ajan lääkärille ja sain B-lausunnon eläkevakuutusyhtiötä varten. Tukenani näissä oli myös TE-toimiston omavalmentaja sekä ammatinvalintapsykologi. He neuvoivat ja auttoivat asiassa eteenpäin. Saatuani hyväksynnän eläkevakuutusyhtiöltäni he antoivat minulle oman työhönvalmennusyrityksen eli Futuurin.
Futuurista minulle soitettiin ja sovimme tapaamisen. Oma kuntoutusohjaajani kuulosti jo puhelimessa siltä kuin olisin hänen kanssaan ennenkin jutellut. Odotin tapaamistamme kovasti koska kaipaan töihin ja minut on siihen kasvatettu, että töitä on tehtävä.
Olin tutustunut aiheeseen ja heidän toimintaansa etukäteen niin tapaaminen oli siinä määrin helppo. Asiaa tuli kuitenkin sen verran, että pää oli pyörällä. Tästä en kuitenkaan panikoitunut, koska kuntoutusohjaajani teki hyvin selväksi, että saan aina kysyä ja pyytää häneltä apua. Huvittavinta omalla kohdallani ehkä oli se, että haluan kovasti päästä töihin ja siksi nopea eteneminen on minulle aina kaikessa omiaan ja tästäkin sain hymyn, sekä positiivisen vastaanoton.
Nyt olemme suunnitelleet ja miettineet tulevaa. Kuntoutusohjaajani lähetti suunnitelman eläkevakuutusyhtiöön ja sain jo vajaassa kahdessa viikossa hyväksynnän suunnitelmaani.
Olin jo suunnitelmaa tehdessä soitellut ja kysellyt itselleni työkokeilupaikkaa. Nyt kun hyväksyntä on annettu on aika aloittaa työkokeilu, johon menen erittäin mielelläni ja innokkaana oppimaan uutta.”
Aivan huippua, Henna! Työniloa uudessa työssäsi!