Työvalmennus Futuurin blogi

Ammattina kohtaaminen

Työ ammatillisen kuntoutuksen ohjaajana on sisällöltään monipuolista ja tavoitteellista. Siinä yhdistyvät niin kuntoutujien ohjaaminen ja neuvonta kuin erilaiset suunnittelu- ja koordinointitehtävätkin. Se on yksilöohjausta, joka nivoo yhteen valtavan määrän yhteistyötä erilaisten tahojen kanssa eläkeyhtiöistä lähtien. Kaiken keskiössä on itse kuntoutuja ja se, että juuri hän tulee kohdatuksi ja kuulluksi. Työtä ammatillisessa kuntoutuksessa tehdään aina ratkaisukeskeisyyttä korostaen: tavoitteena on löytää uusi työurapolku. Jokaisen kuntoutujan kohdalla prosessi on yksilöllinen – täysin samaa polkua ei kenenkään toisen kuntoutujan kanssa kuljeta, vaikka terveydentila paperilla näyttäisikin samalta. Kuntoutusprosessissa onkin kyse kokonaistilanteen tarkastelusta ja mukana olevien toimijoiden tavoitteiden huomioimisesta. Kokonaistilanteeseen vaikuttavat kuntoutujan terveydentila, työhistoria ja kiinnostukset sekä vahvuudet, osaaminen ja toiveet. Lisäksi alakohtainen työllisyystilanne on yksi huomioitavista asioista, kun työhön paluuta lähdetään suunnittelemaan. Uuden työurapolun etsimisessä on kyse monitahoisesta työskentelystä, eikä siinä säästy myöskään haastavilta tilanteilta. Kompastuskiviä voi tuoda matkaan esimerkiksi se, että kuntoutujan kiinnostus ja vahvuudet eivät kohtaa terveydellisten seikkojen kanssa – kroppa ja mieli eivät puhu samaa kieltä. Tällaisissa tilanteissa valitaan ei-kiinnostavista vaihtoehdoista se eniten kuntoutujaa kiinnostava vaihtoehto. Yksilön elämäntilanne itsessään saattaa aiheuttaa myös oman kuormituksensa kuntoutusprosessiin. Taloudelliset vaikeudet, lapsen syntymä tai rikki mennyt auto vaikuttavat kokonaistilanteeseen. Vakavat elämäntilanteen muutokset tai oma sairastuminen pyöräyttävät niin ikään elämän pyörän helposti uuteen asentoon. Muutos ottaa aina oman aikansa, ja katseen kääntäminen uuteen suuntaan vaatii kuntoutujalta usein luopumisprosessin läpikäymisen. Luopuminen vanhasta ja sen käsittely onkin lähes välttämätöntä, jotta paluu työelämään pääsee etenemään. Työ ammatillisen kuntoutuksen ohjaajana on ennen kaikkea yhteisen tavoitteen kurkottelua yhdessä kuntoutujan kanssa. Se on arvostavaa kohtaamista ja tavoitteellista työskentelyä. Se on kokonaisvaltaista kuntoutujan työelämään paluun tukemista. – Työkykypalvelut, toim. Anneli...

Hakemustykittelyä vai täsmäiskuja?

”Lähetin 150 hakemusta, enkä päässyt yhteenkään työhaastatteluun”. Tuttu tarina, jonka todennäköisesti jokainen on kuullut tänä päivänä – se on kerrontaa siitä, kuinka määrällisesti suurella hakemustykittelyllä ei ole uutta työtä löytynyt. 150 hakemusta on aivan valtavasti, ja toisaalta, moni on hakenut varmasti vielä paljon useampaakin paikkaa. Tehokas työnhaku on monella mielessä, mutta mitä se oikeasti tarkoittaa: hakemustykittelyä jokaiseen vähänkin mahdolliseen paikkaan vai tarkkuusammuntaa harkiten valittuihin kohteisiin? Väitän, että jälkimmäinen on ensimmäistä huomattavasti tehokkaampi tapa. Omalla keihäänkärjellä tehdyt suunnitellut yhteydenotot tuottavat todennäköisemmin onnistuneen lopputuloksen. Olennaista ei ole edetä vain oma osaamispakkia avaamalla, vaan ennen kaikkea se edellä, mikä juuri minua motivoi. Mitä minä haluan tehdä? Mitä minä tavoittelen? Millainen työ minua innostaa? Minkälaisia tehtäviä haluan tehdä? Minkälaisista työnantajista olen kiinnostunut? Työnhaussa laatu useimmiten korvaa määrän ja tarjoaa siten paremmat mahdollisuudet löytää juuri se itselle sopivin paikka. Siihen kannattaakin valmistautua huolella ja keskittyä tekemään laadukkaasti kaikki se, mihin ryhtyy. Kuten missä tahansa myyntitilanteessa, myös työllistymisessä on hyvin pitkälti kyse tuotteistamisesta ja sen kautta luoduista mielikuvista. Myyjän näkökulmasta kiinnostava tuote vaatii osakseen hyvin muotoillun ”tuotteen” ollakseen kiinnostava myös ostajan näkökulmasta. Ostaminen perustuu mielikuvaan siitä, mitä saan, kun ostan tämän. Ostopäätös riippuukin hyvin usein hienovaraisista nyansseista, vivahteista, joita mielikuvilla rakennetaan. Työnhaussa on kyse samasta asiasta, tuotteen myymisestä ja mielikuvien rakentamisesta. Työnhaku on tuotteistamistyötä, oman itsensä brändäämistä. Sen pohtimista, mikä juuri minua kiinnostaa ja mikä on se kokonaisuus, josta minun osaamiseni rakentuu ja jolla haluan itseäni markkinoida. Hyvin tuotteistettu hakija on taatusti kiinnostavampi kuin geneerinen joka paikan höylä. Millä tavalla se oma keihäänkärki löytyy? Jo pelkästään kynä, paperia ja hetki aikaa vievät eteenpäin. Esitä kysymyksiä itsellesi. Listaa omia kiinnostuksen kohteita. Reflektoi osaamistasi ja pohdi arvojasi....

Äidin työkaveri on supersankari

Väestöliiton blogissa Työvalmennus Futuurin toimitusjohtajan pohdintaa perheystävällisyydestä työelämässä esimiestyön näkökulmasta – ja työystävällisyydestä perheen...

Me pystytään tähän!

Työnhakutilanteessa ryhmästä saatavalla vertaistuella voi olla hyvin merkityksellinen rooli. On helpottavaa kuulla, että muillakin on samanlaisia kokemuksia kuin minulla. En ole yksin omien tunteideni kanssa: on täysin normaalia kohdata pelkoa, häpeää, vihaakin. Tuki toiselta antaa usein todellista lisäarvoa omaan tilanteeseen, jossa voi olla vaikea nähdä mahdollisuuksia. Ryhmässä toimiminen ei toki sovi kaikille, eivätkä kaikki kaipaa vertaistensa tukea. Olemme erilaisia siinä, minkä verran kaipaamme toisia ihmisiä vierellemme ja tueksemme. Siihen on syynsä, miksei meitä ole samasta puusta veistetty. Parhaimmillaan vertaistuki toimii kuitenkin peilinä omille kokemuksille ja tunteille. Ryhmässä toiminen antaa parhaimmillaan tsemppiä ja puskee eteenpäin työnhaussa. Sitoutuminen yhdessä tekemiseen ja jaettu kokemus siitä, että ”me pystytään tähän” lisää myönteistä energiaa ja uskoa itseen. Myös jo pelkästään sen sisäistäminen, että en ole tässä tilanteessa yksin, auttaa. Verkostoitumisen näkökulmasta ryhmillä on niin ikään suuri merkitys. Ryhmässä istuva vierustoveri saattaa hyvinkin olla oma tulevaisuuden kollega tai esimies. Kokemusten, ajatusten ja tiedon jakaminen toisten kanssa mahdollistaa oman työnhakuperspektiivin laajentamisen konkreettisella tavalla – ulkopuolinen saattaa nähdä omassa tilanteessa ihan uusia mahdollisuuksia ja löytää ratkaisuja yllättävistäkin paikoista. Aina ei ole helppoa nähdä metsää puilta. Lisäksi ajatusten ja kokemusten jakaminen on hyödyllistä myös uusien tapojen oppimisen näkökulmasta. Positiivinen kokemus CV-netin toimivuudesta tai työnantajille tehtyjen puhelinsoittojen tuloksellisuudesta vakuuttaa, kun siitä kertoo ihminen, joka on samassa asemassa kuin itse olen, siis kaltaiseni. Yhteinen vertaisuuden kokemuksemme vahvistuu, kun jaamme kokemuksia ja ajatuksia. Vuorovaikutus rakentuu ennen kaikkea vastavuoroisesti. Työttömyys ei ole vain tunnetila. Se ei ole sama asia kuin omat pelot ja häpeä tai kokemus epäonnistumisesta. Työttömyydessä on kyse paljon muustakin, ja sen ei tarvitse määritellä mitään ryhmää tai ketään ihmisenä, jos ei itse niin halua. Haastavassa muutostilanteessa omaan elämään on usein hyvä ottaa...

Ammatillisen identiteetin menettäminen – mitä se merkitsee?

Ammatillinen identiteetti on merkittävä osa yksilöä ja hänen elämäänsä. Se kuuluu aikuisuuteen. Ammatillinen identiteetti muodostuu erilaisista tekijöistä ja kytkeytyy hyvin vahvasti sosiaaliseen ympäristöön. Identiteetti rakentuu aina ympäristön vaikutuksessa. Työpaikan ja työkyvyn osittainenkin menettäminen ja luopuminen omasta ammatillisesta identiteetistä on usein pitkä prosessi. Kyse on prosessista, josta ylitsepääseminen voi olla todella vaikeaa. Siinä on kyse paljon muustakin kuin vain siitä, että entinen työ ei enää jatku. Ammattitason urheilija on pienestä pitäen tehnyt töitä kehittyäkseen ammattilaiseksi. Tekemistä on vienyt eteenpäin intohimo ja rakkaus – urheilu on ollut hänelle koko elämä. Siihen pisteeseen, kunnes työn tekeminen ei enää onnistu esimerkiksi vammautumisen myötä. Sen jälkeen kaikki muuttuu. Huippu-urheilijat eivät ole ainoita, joille työn päättyminen on kolahdus korkealta ja kovaa. Yksi voi olla koko ikänsä rakentanut kerrostaloja. Toiselle on kasvanut ratti käteen jo hiekkalaatikolla. Näissä tilanteissa voi olla hyvin vaikea miettiä, mitä muuta voisi elämässään tehdä. Ammatillinen identiteetti kertoo sen, mitä juuri minä osaan ja kuka minä olen. Siinä on kyse paljon muustakin kuin vain siitä, että saa juuston leivän päälle ja turvatun talouden. Jo pelkkä työn menettäminen on aina menetys, vaikka työ olisikin ollut itselle niin sanottu leipätyö. Työn menettäminen synnyttää tunteen siitä, että minua ei enää tarvita. Tunne yhteiskuntaan kuulumisesta on yksilölle tärkeää: jokainen meistä haluaa olla osa jotain kokonaisuutta, pienempää tai suurempaa. Jos en ole töissä, en ole samalla tavalla osa yhteiskuntaa. Työn menettäminen synnyttää helposti ulkopuolisuuden kokemuksen: en enää kuulu mihinkään. Työssä käyvän ja työttömän välille syntyy helposti sisä- ja ulkoryhmäasetelma, me ja ne. Ammatillinen identiteetti vaikuttaa itsearvostukseen ja sen menettäminen voi olla häpeänkin aihe sekä viedä mennessään jotain minusta. Ammatillisen identiteetin ja työn menettämisen kautta katoaa pala itseä. Samalla, kun...